Kristus!

Näin eilen sellaista horroria peilistä, että masennuin koko loppuillaksi, suurin piirtein itkin itseni uneen, ja vannoin taas (tuhannen kerran), että nyt loppui syöminen ja alkoi urheilu.

Minkä mä sille voin, että mä vihaan kaikkia urheilulajeja. Jumalauta ihan kaikkia!

Eikä muuten auta, että himassa on yks himourheilija, jonka kroppa on kuin suoraan mieskalenterista, ja rasvaprosentti varmaan 0,1. Hyvää hyvyyttäänhän se yrittää motivoida mua (naureskelemalla mun koomiselle ulkonäölle, kun yritän lenkillä hiihtää mahdollisimman rivakasti koirien perässä) lupaamalla kadottaa musta 10 kiloa läskiä, jos suostun sen rääkättäväksi puoleksi tunniksi joka päivä. Voisko olla mitään nöyryyttävämpää, kuin joutua oman äijänsä kyykyttämäksi jumppatamineissa omassa olohuoneessaan - varsinkin kun ukolle varmaan aika nopeasti selviäis, etten saa edes kahta vatsaa tässä rapakunnossa. Voi olla, että ois eukon vaihto edessä.

Menen huomenna aamulla työkaverin kanssa uimaan. Viimeksi uimainnostukseni kesti 3 perättäistä kertaa.

Etsin myös mukavaa vuokrahevosta. Ainoa liikunta, jota en vihaa ihan täydestä sydämestäni.

Ja mitä sitten näin; miten jumalauta voi olla mahdollista, sen lisäksi, että mun perse on alkanut roikkua ja reidet ovat täynnä selluliittia, mulla on nykyään appelsiinia myös kyljissä! Vyötärönympärys on 90cm, kun diabetes-riskin raja on 80cm. Ja mun rintaliivikoko on paisunut puolen vuoden aikana 75B:stä 80C:hen. Eikä mulla ole yksiäkään farkkuja joihin mahtuisin.

Oksetan itteäni.

Cover it Up

Minua ei ole siunattu tasaisella kermanvaalealla hipiällä. Ehei, minua on siunattu couperosalla, finneillä ja mustilla silmänalusilla. Kirjavaan lärviini suivaantuneena kävin Kicksissä hakemassa sellaista tököttiä, jonka pitäisi peitellä piiloon siniset suonet ja punoittavat nenänpielet. Make Up Storen Cover All Blue -peiteaine maksoi melkein parikymppiä ja purkki on pienenpieni, mutta lupasivat, että on kovin riittoisaa - ja TOIMII.

Eron huomasi kyllä heti. Sipaisin peiteainetta nenänpieliin sekä silmänalusille, ja jäin kirjaimellisesti tuijottamaan omaa lärviäni (ihan niin kuin sitä ei tapahtuisi useinkin..). Katse näytti heti virkeämmältä ja iho paremmalta. Peiteaineessa on tujusti pigmenttiä, värisävy on blondille juuri passeli, ja meikki pysyi paikallaan koko päivän.

Me likey <3

Kaupungin kerma

Voi jösses! Ei voi muuta sanoa. Eilinen NRJ Fashion Awards oli kyllä aikamoinen kaaos. Kaapelitehtaan sisäpihalla ihmisparat jonottivat parhaimmillaan tunnin (ja missasivat ensimmäisen shown!), koska narikkalaput loppuivat kesken. Juontaja Nina Heralan päällä oli kummallinen pitsihörhelö-mummohääpuku, ja sekalainen seurakunta tuomaristoa ja juontajia sekoili sanoissaan miten sattui. Ilman loppushowta ilta olisi ollut totaalinen pettymys. Nanna jaksoi rokata lavalla, vaikka yleisö istui paskajäykkänä, ja The Capital Beat oli kiistatta illan kohokohta.

Enkä tässä edes lähde ruotimaan sitä, miksi baaritiskille sai jonottaa tunnin - tai narikassa puoli. Mietin vain, miksi en äänestänyt jaloillani kuten Stella… Ja Nelliina.

Tuttuja bloggareita vilisi ohi oikealta ja vasemmalta. Eräiden vimpanpäälle tälläytyneiden minimekkoisten kohdalla kaverini huokasi vaikuttuneena:"kato, pissisten kokoontumisajot". Enpä sitten enää tuon kommentin jälkeen kehdannut itse riisua neuletakkiani ja paljastaa varta vasten ostamaani vinoleikattua Nümphin yksiolkaimista mekkoa. Ehkä näette sen (ja vatsamakkarani) joskus toiste. Paljastan vain Asokselta hankitun kainaloiseni.

Jos joku kirkas ajatus bileissä syntyi, niin se liittyi vahvasti laihdutuskuuriin.

Heroes

Tämä pikku lippulappunen tuntuu aiheuttavan paniikkia ympäri Suomea. Mitä mä laitan päälle? Huomioideni mukaan paikalle huomisiin NRJ Fashion Awardseihin on saapumassa ainakin, ehem, kaikki suinkin kynnelle kykenevät muotibloggaajat. Viime vuonna eturivissä oli väljää. Saas nähdä miten käy tänä vuonna. Ja näkeekö salamavaloräiskeeltä edes mitään, kun bloggaajat nojailevat toisiinsa/seiniin/tuoleihin/toisiinsa/baaritiskiin/seiniin.

Nojoo, irvailu sikseen. Kyllä se on minunkin pakko raahautua kauppaan joku rätti ostamaan. Huhun mukaan kyseiseen tapahtumaan on myyty lippuja 100e kappalehintaan. Onko ok, jos tulee vanhoissa leggingseissä?

La Roue de la Fortune

Tuoksu-uskollisuuteni Dieselin Fuel for Lifea kohtaan on horjunut. Tässä uusi ominaistuoksuni; Dolce & Gabbanan La Roue de la Fortune no.10.

En ensin innostunut D&G:n uudesta tuoksuperheestä, mutta kun haistoin "Onnenpyörää", olin myyty. Ensinuuhkaisulla tuoksussa haistaa punapippuria ja ananasta. Kun tuoksu on lämmennyt iholla, siitä tulee aika raskas vaniljan ja jasmiinin yhteishyökkäys, joka rauhoittuu aivan mahtavaksi tummaksi ja raskaaksi kombinaatioksi, jossa tuoksuu myös patsuli. Mulle tuli tuoksusta ensimmäiseksi mieleen edesmennyt mummoni. Ei välttämättä kaikkien mielestä hyvä asia, mutta musta tää on ihan mahtava. Raskas ja ehkä hieman hyökkäävä, olematta kuitenkaan tunkkainen. Seksikäs tuoksu rohkealle riskinottajalle, jota elämä kantaa myötä ja vastaan.

Ihanuudet

Sain vihdoinkin nämä Vagabondin ihanuudet kotiin. <3<3 Oon niin onnellinen! Hinta vähän kirpaisi tässä taloustilanteessa (joka mulla on aina huono riippumatta Euroopan keskuspankin kansantaloudellisista mielipiteistä), mutta kuten murulle sanoin: Ostan uusia kenkiä noin 2 vuoden välein, ja sitten kulutan ne puhki, joten satsaaminen laatuun kannattaa. Vagabondin kengät on vaan parhaita, enkä oikeastaan enää käytä muita. Paitsi lenkkariosastolla luotan Draveneihin, jotka pitää tilata Kaliforniasta asti. Anyways näiden kaunokaisten lesti on ihan täydellinen mun kinttuuni ja pakollinen villasukkakin varmaan mahtuu alle pakkasilla.

Kengät saivat ensikosketuksen jäähän ja hiekkaan eilen Kontulassa. Käytiin murun kanssa Stonessa kuuntelemassa Liekehtivää sikiötä. Nyt sitten vedetään Mäkkisapuskaa ja toivutaan darrasta. Perussettiä.

PS. Nää jäi vähän kaivelemaan... Hinta pari kymppiä kalliimpi, mutta ehkä mun kannattais rohkeesti vielä satsata saapikkaisiin, joissa on sellainen korko jolla mäkin tomboy voisin oppia kävelemään. Shhh...

Messuilua

Perjantaina pyörähdin Muoti & Kauneus -messuilla. Tarjonta oli uskomattoman kökkö! Näytteilleasettajia oli todella vähän ja oikeasti mielenkiintoista nähtävää vain parissa paikassa. Jotain kuvia tuli otettua, jotta pääsee (ees johonkin) fiilikseen.








Mussun tuliainen <3 Katu-uskottavuus katkolla... Heh.

Pupukorvat kateissa

Olen kiertänyt aika monta Ärrää läpi, eikä silmiini ole vieläkään osunut marraskuun Playboy-lehteä. Mun on saatava tää kansi seinälle! Jos jonkun pääkaupunkiseudulla liikkuvan silmät harhailee ylähyllylle ja bongaa Playboyn niin voisko ilmoittaa. Pliis.

Likainen salaisuus

Ilman tätä ei voi ihminen elää. Kyseessä siis tietysti Tigin Rockaholic Dirty Secret -kuivashampoo. Kävin tänään leikkauttamassa otsatukan (kyllä, ihminen voi olla näin turhamainen jos omistaa tylsät Fiskarsit ja tärisevät kädet) ja sain kampaajalta viimeisen pullon tuota ihmesuihketta. Toinen luottotuote on Osiksen Dust it -hiuspuuteri, jolla sotketaan panopörrö takaraivolle. Mun seksielämäni ei siis oikeasti ole niin raffia kuin tukka antaa ymmärtää.

If I Was Your Vampire

Näillä fiiliksillä mennään tänään...

Lahjuksia

Just kun pääsin ruikuttamasta, ettei mulla ikinä ole mitään uutta josta kirjoittaa, muru tuo mulle työmatkalta lahjan. Tyyppi oli poissa reilun vuorokauden, ja tuo tuliaisia. Kuinka söpöö. :)

Oon taas ihan että awwww, koska mä en oikeasti ansaitse kaikkia näitä ihanuuksia mitä se mulle kantaa ihan liian usein. <3 En malta odottaa, koska pääsen kokeilemaan kylpyvaahtoa oikein ajan kanssa. Tuoksu on ainakin ihanan karkkihempukka.

Kuinka te sen teette?

En tajua kuinka muotibloggarit tekevät sen! Päivittävät blogejaan kahden tunnin välein, esittelevät ainakin joka toisessa postauksessa ostoksiaan ja poseeraavat freessin ja söötin näköisinä pihalla/olohuoneessa/ravintolassa/vessassa/sovituskopissa...

Miten ihmeessä teillä on aikaa siihen?
Mä syöksyin taas tänä aamuna paniikissa räntäsateeseen ulkoiluttamaan koiria. Olin föönannut tukan ja kaikki, mikä oli ihan helvetin turhaa. Viisi minuuttia ilman pipoa ja näytin siltä kuin mulle olis annettu lumipesut (meikin jälkeen). En ehtinyt paljon kuvia siitä katastrofista napsimaan kun ryntäsin taksiin ja Maikkarin pressiin.

Duunissa räpsin kuvia, työtarkoituksiin. Joka helvetin kerta kun yritän poseerata karmivassa kasikytluvun toimistohississä, se pysähtyy ja joku vakuutustarkastaja-turjake tunkee sisään. Tai tajuan, että mulla on samat vaatteet päällä kuin eilen - ja toissa päivänä... Ei vissiin ketään kiinnosta.

Illalla eikö kenelläkään muulla todellakaan ole velvollisuuksia siivota/kokata/seurustella? Tai katsoa televisiota? Hyvä jos yhden postauksen ehtii tänne tunkea.. mutta mistä siihenkin pitäisi repiä inspiraatiota? Niistä vanhoista vaatteista vai siitä, että ulkona on säkkipimeetä?

Kertoisko joku? Häh!

Lauantai-illan puuhaa

Tuli torstaina piipahdettua MTV:n EMA viewing partyissa. Olipahan todella kummalliset kekkerit. Yleensä tilaisuudet on järjestetty huolella, tuolla vallitsi aikamoinen kaaos. Kyseessä piti olla kutsuvierasbileet, mutta eipä kukaan meiltä mitään nimiä ovella kysynyt. Emme myöskään nähneet emäntiämme missään, yhdeltä tiskiltä sai ilmaista juomaa, toiselta ei... En ymmärrä. Emmekä kauaa kemuissa viihtyneetkään vaan siirryimme kaverin kanssa Aussieen. Että oon ihan tyytyväinen, etten investoinut siihen uuteen mekkoon. Circuksessa kun oli porukkaa myös ihan perusvermeissä. Ja niitä muotibloggareita.. niitähän riitti posaamassa seiniä/tolppia/baaritiskiä ja toisiaan vasten! :D

Tänään sinkoiltiin murun kanssa ruokakaupassa hakemassa aineksia huomista isänpäivädinneriä varten. Juustokakku Nykin malliin on jo leivottu. Kohta pitäs lähtee katsomaan korkeakulttuuria ja onnittelemaan huomista synttärisankaria.

Pitäs ehkä vaihtaa vähän siistimmät vaatteet niskaan. Tässä tän päivän rennot kotivaatteet.



Leivonta-apuri...

Kyläluuta

Tänään tuli könyttyä pitkin stadia. Ensin erään televisiokanavan pressitilaisuudessa ja sitten useammassa pr-toimistossa. Ohessa random kuvamateriaalia päivän varrelta, oli pakko heti kokeilla uutta kameraa, johon olen täysin päättömästi rakastunut!

Seuraava etappi on houkutella muru Mäkkäriin. Haluan päästä haastamaan uuden kameran yökuvaustoiminnot ja ikuistaa kultaiset kaaret.

Huuda mun nimee!

Just My Imaginationin Janni esitteli blogissaan aivan mahtavan ruotsalaisen nettikaupan, Chicy Shopin. Sydän pysähtyi, kun näin nämä... Aivan täydellisiä mun vaatekaappiini, huivia myöten. Onneksi vaatteet ovat aika pienikokoisia, joten en ainakaan ihan vielä raaski uhrata luottokorttiani. Kivaa olla amatsoni. (NOT!)

Ihana yllätys

Kotona sängyn päällä odotti paketti. Ja velmusti hymyilevä muru. Kulti oli käynyt Iso Omenan Lushissa hakemassa mulle yllärin, joka todella sai hymyn huulille työpäivän jälkeen. So happy!<3

Roskisrinsessa

Talvirenkaat vaihdettu vihdoinkin. Hurraa. Nyt pitää kuulemma enää vain varoa, ettei kiero vanne jyskytä pultteja irti niin, että koko rengas lentää vauhdissa huitsinnevadaan. Täähän helpotti.

Nyt pitäis vielä lukea muutamia duunijuttuja ja syödä uunimakkaraa. Miehekäs päivä kaiken kaikkiaan.

takki - perintökalleus / huivi - Only / toppi - Vero Moda / t-paita - In Wear / housut - Topshop / kengät - Draven

Rakkausesine

Batman-sormus <3

Lempilakka

Mavalan kynsilakka on parasta. En näe mitään syytä enää ikinä kokeilla saatika käyttää mitään muuta lakkaa. Mikään muu ei levity niin helposti ja tasaisesti, ja kestä kulutusta yhtä sankarillisesti. Kuten kuvista näkyy, lempisävyni ovat syksyiset Onyx ja Jasper.

Ainiin, tuossa käpälässä siis Jasperia. Ja joo, se pikkusormi on ihan aikuisten oikeesti vino.

Blondeilla on hauskempaa?

Olen jo viikkoja yrittänyt keksiä jotain piristystä blondiin surffitukkaani, johon olen kuolettavan kyllästynyt. Paras aika vuodesta -blogin Stella ajoi niskaan siilin. Olen yrittänyt pitchata samaa ideaa itselleni, mutta se ei tunnu ihan täysin oikealta. Ja olen luvannut itselleni, etten enää koskaan ikinä a.) osta vaatteita, jotka eivät heti ensi vilkaisulla tunnu napakympiltä ja b.) sorru hiustyyliin, joka ei tunnu 100%:sesti hyvältä. Eli enpä tiedä.

Yritin bongata netistä inspiraatiota, jonka avulla voisin saada luottokampaajani luopumaan perinteisestä raidat ja föönaus -rutiinistaan. Harhauduin kummille poluille, joilta löysin nämä kuvat. Ehkä värin vaihto olisikin oikeampi ratkaisu? Ehkä blondeilla ei olekaan enää hauskempaa.


Vaikka minulla onkin vakityö ja omistusasunto, niin ei kai se herrajumala tarkoita sitä, että tässä on luovuttava asenteestakin?

Stud it!

Mun on niiiiin saatava samanlaiset leggarit. Kourallinen niittejä ja vanhat Gina Tricotin pökät, avot!

Huomenna tiedossa talvirenkaiden vaihtoa ja avokki saa selittää kuvien kera, miksi en saanut tänään lähteä Chili'siin haaremihousuissa...

Ruutushoppailua

Lauantaiaamurutiinini noudattavat tiettyä kaavaa, johon kuuluu pannullinen maitokahvia, jotain hömppätv-ohjelmaa (kuten Salkkarit), blogien lueskelua ja ruutushoppailua.

Työn puolesta on tulossa kaiken maailman kinkereitä, ja mitä lähemmäs joulua mennään, sitä tiukemmaksi tahti kiihtyy. Bileissä pyörii pääasiassa sama porukka, joten valitettavasti samalla koltulla ei pärjää koko loppuvuotta. Tai pärjäisi, jos olisi pokkaa. Minulla ei ole. Tunnen oloni rennoksi ja mukavaksi, vain jos olen 100 prosenttisen tyytyväinen asuuni. Olen vuosien myötä tullut viisaammaksi, enkä edes haaveile enää korkokengistä tai seksikkäistä pikkumekoista. Minusta ei ole sellaisten kantajaksi. Olen löytänyt oman tyylini ja aijon noudattaa sitä. piste ja amen.

Ruutushoppailin Nelly.comissa ja löysin yhden ratkaisun, joka saattaisi nahkaleggingsien ja päheiden saappaiden avulla, oikein asustettuna, auttaa minut MTV EMA -bileiden ja NRJ Fashion Awardsien läpi. Saanko esitellä, Vilan Row Tunic.


Ja Aina tarttuu mukaan myös jotain ylimääräistä, kuten tämä Gestuzin ihana Riona Fo Cardigan -jättineule, joka saattaisi olla uusi lemppariluottovaatteeni.



Mutta nyt imuri käteen. Koiran karvanlähtö on pahimmillaan ja tänne tukehtuu...

Achtung!

Järkytyksekseni huomasin Blogilistalta, että minulla on yksi vakituinen seuraaja? Siis itseni lisäksi? Olen järkyttynyt ja vaadin kyseistä henkilöä ilmoittautumaan välittömästi.

Paitsi jos olet a.) äitini tai b.) duunikaverini - se olisi liian noloa. Näissä tapauksissa haluan säilyttää mielikuvan, että olet überihana kauan kadoksissa ollut sisarsieluni. Puss!

Tykit ja glitterimyssy

Topshopin paketti odotti tänään työpaikalla. Todella nopeaa palvelua, sillä tilaus meni perille vasta maanantaina. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tilasin Topshopilta, ja todellakin aijon tilata uudestaankin. Varsinkin kun housut olivat roimassa alessa.

Kotona vasta pääsin pruuvailemaan, mutta tämän parempia kuvia ei nyt ole saatavilla. Ehkä huomenna paremmassa valossa. Voin vaan kertoa, että myssy on ihana. Siinä on aivan mahtava kuminauha reunassa, joka pitää pipan pinkeenä - ei valu otsalle. Haaremihousut ovat ihanaa ohutta ilmavaa (viskoosia.. haha), ja aika sopivan kokoisetkin. Heti jalkaan!

Mies ei pysty ymmärtämään miksi haluan kulkea "verkkareissa, jotka näyttävät pitkiltä kalsareilta".

Tykit jalassa voi hyvin suunnistaa Lidliin, perjantaina pitää saada pitsaa.

Illan ääniraita

Nahkaa ja ruusua

Jouduin tänään pitkästä aikaa Helsingin keskustaan toikkaroimaan keskellä päivää. Yritän välttää ydintä päiväsaikaan, sillä en voi sietää väentungosta jalkakäytävillä, enkä ruuhkabusseja. Työ kuitenkin pakotti Kampin kauppakeskukseen, jossa harhailin epäilyttävän lähellä Vagabondia ja Biancoa. Pakkohan niihin oli käydä kurkistamassa..


Nämä Vagabondin pitkävartiset Karaz-saappaat kummittelevat mielessä vieläkin. En vain tiedä, olenko tarpeeksi näyttävä nainen näitä käyttämään. Sattumoisin iltapäivän luennolla eräällä valokuvaajalla oli samaiset saappaat jalassa, mutta hän olikin upeaihoinen, poikatukkainen, pitkä amazoninainen, jonka yksinkertaiseen tyyliin saappaat sopivat täydellisesti.

Iltapäivällä kun sitten odottelin sitä myöhässä jurnuttavaa täpötäyttä bussia, hellin huuliani tällä. Smith's Rosebud Salvea on valmistettu 1800-luvulta saakka. Eikä suotta. Mikään ei suojaa huulia yhtä tehokkaasti ilkeältä merituulelta.

Uusi Trendi - uudet kujeet

Hain tänään Ärrältä uudistuneen Trendi-lehden ja olen kriittisesti silmäillyt sitä pitkin iltaa. Luin sitä jopa autossa liikennevaloissa ja ruuhkajonossa madellessa. Täytyy myöntää, että tykkään.

Lopetin aikoinani Trendin tilaamisen vuosia sitten, koska lehti meni mielestäni kummallisen tekotaiteelliseen ja ylimieliseen suuntaan. Ehkä itse olen muuttunut samaan suuntaan, tai sitten lehden ääni on muuttunut. Tai itseasiassa en kutsuisi Trendiä enää niinkään lehdeksi, vaan ennemmin paperille painetuksi lifestyle-blogiksi.

Nyt kun hiffasin tämän, enkä yritäkään ajatella Trendiä muotilehtenä, niin huomaan innostuvani siitä koko ajan enemmän. Hemmetin hyvä ja kiinnostava paperiblogi. Harmi, että lehden nettisivujen blogit eivät yllä samaan erinomaisuuteen.

Pakko saada

Ruotsalaisen keramiikkataiteilijan Malin Janssonin aivan mahtavan ihania korvakoruja (ja muutakin keramiikkaa) saa vihdoin ostaa nettiputiikista, joka toimittaa myös Suomeen. Ainakin, jos tilauksesta sopii erikseen Malinin kanssa.

En ole korvakoruihminen, mutta esimerkiksi nämä sopisivat syyslookkiini täydellisesti. Eikä 280 kr hintakaan päätä huimaa. Useat koruista ja muista tuotteista ovat uniikkeja, joten ei tule samanlaisia ihan heti kadulla vastaan. Tieto lämmittää sydäntä erityisesti.


Kuvat (c) Malin Jansson