Lauantaiaamurutiinini noudattavat tiettyä kaavaa, johon kuuluu pannullinen maitokahvia, jotain hömppätv-ohjelmaa (kuten Salkkarit), blogien lueskelua ja ruutushoppailua.
Työn puolesta on tulossa kaiken maailman kinkereitä, ja mitä lähemmäs joulua mennään, sitä tiukemmaksi tahti kiihtyy. Bileissä pyörii pääasiassa sama porukka, joten valitettavasti samalla koltulla ei pärjää koko loppuvuotta. Tai pärjäisi, jos olisi pokkaa. Minulla ei ole. Tunnen oloni rennoksi ja mukavaksi, vain jos olen 100 prosenttisen tyytyväinen asuuni. Olen vuosien myötä tullut viisaammaksi, enkä edes haaveile enää korkokengistä tai seksikkäistä pikkumekoista. Minusta ei ole sellaisten kantajaksi. Olen löytänyt oman tyylini ja aijon noudattaa sitä. piste ja amen.
Ruutushoppailin
Nelly.comissa ja löysin yhden ratkaisun, joka saattaisi nahkaleggingsien ja päheiden saappaiden avulla, oikein asustettuna, auttaa minut
MTV EMA -bileiden ja
NRJ Fashion Awardsien läpi. Saanko esitellä, Vilan Row Tunic.

Ja Aina tarttuu mukaan myös jotain ylimääräistä, kuten tämä Gestuzin ihana Riona Fo Cardigan -jättineule, joka saattaisi olla uusi lemppariluottovaatteeni.

Mutta nyt imuri käteen. Koiran karvanlähtö on pahimmillaan ja tänne tukehtuu...