tiistai 19. tammikuuta 2010

Hyvä boogie!

maanantai 18. tammikuuta 2010

When it comes to food and service..

I have no sense of humor.

Ärsyttää. Yksi lempi viikonloppusafkapaikoistani teki sellaiset oharit lauantaina, että mestasta meni maku totaalisesti. Diggaan paikan diner-sisustuksesta, oikeista kynttilöistä, villashaaleista ja isoista ikkunoista. Pidän rasvaisesta kotikutoisesta ruuasta, maukkaasta muussista ja hampurilaisista. Ja erityisesti siitä, että ranskalaisissa on kunnolla maustetta.

Mistä en pidä on se, ettei asiakasta huomioida kun hän astuu sisään. En pidä siitä, että henkilökunta pitää meteliä ja osa istuu vapaailtaa viettämässä bissellä. Kummeksun myös sitä, että henkilökunta katsoo asiakseen puuttua toisten lastenkasvatukseen varsin ivalliseen sävyyn. Ymmärrän sen, että tarjoilijaneitokainen on matkalla bileisiin heti sulkemisajan jälkeen, mutta mitä en ymmärrä on se, miksi hän on pakkeloinut horomeikin naamalleen jo valmiiksi.

Kaiken huippu ja kamelin selän katkaiseva epäkohta on se, kun tilattaessa ei informoida raaka-aineiden puuttumisesta. Kun sain kanahampurilaiseni pöytään, tarkoilija totesi tympeästi, että "cheddar on loppu". Miksihän tästä ei infottu silloin kun hampurilaisen ostin. Tai tarjottu hyvitystä? Vielä enemmän otti päähän toisen asiakkaan puolesta, joka sai JUUSTOhampurilaisensa ilman juustoa..

Minä ja Mankkaan The Chili's ollaan nyt virallisesti bänks.

torstai 14. tammikuuta 2010

Oh joy!

Röyhkeys on seksikästä

Lueskelin Rumbaa. Samu Haber on saanut 9. sijan Vuoden kotimainen iljetys -äänestyksessä. Ykköspaikkaa listalla pitää Lauri Tähkä (ansaitusti), hyvänä kakkosena Tuksu.

Mikä siinä Samu Haberissa nyt on niin kamalaa? Se, että mies uskaltaa sanoa tekevänsä musiikkia sen takia, että saa rahaa ja naisia. Että tyyppi on kaupitellut lomaosakkeita mummuille, joiden päät ovat pehmenneet vuosien permanenttikäsittelyjen myötä. Onko se nyt niin hirveää, jos joku haluaa menestyä - hinnalla millä hyvänsä. Niinhän kaikki muutkin tekee. Ollaanko me oikeasti näin kateellisia, jos joku kehtaa sanoa sen ääneen.

Sitäpaitsi diggaan siitä musasta. Sillä ei ole mitään tekemistä tän kanssa. Nolot.

Sex guarantee by JW



Uusitun Jenny Woon avajaiset ovat ensi lauantaina. Kutsun mukana tullut Exclusive sex guarantee -kortti lupaa seksiä. Täytyy varmaan mennä yytsimään lunastaako JW lupauksensa.

Gay? Straight? Jenny Woo doesn't give a fuck!
Well.. I kinda like her.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Lähtölaskenta



Rakas kampaajani. Ota sakset valmiiksi. Perjantaina tämä maantienvärinen liru lähtee.

2 päivää aikaa opetella kävelemään selkä suorassa niin ettei kaksoisleuka näy. Niin. Ja opetella meikkaamaan.

Kuva: kpOch ColorLuxury.

maanantai 11. tammikuuta 2010

DvF


Diane von Furstenberg. Alennus. Ooh. Pure love!

Satumaa


Aamuherätys ei vituta niin paljon, kun ikkunasta avautuu satumaa.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Ollako vai eikö

Jos loman jälkeen ekana työpäivänä tuntuu siltä, ettei mitään lomaa olisi ollutkaan, kannattaisikohan miettiä jotain muuta? Istuin aamulla työpöydän ääreen jo valmiiksi vittuuntuneena, koska olin puoli tuntia myöhässä. Lomalla tehdyt lupaukset reippaista aamuherätyksistä unohtuivat yhtä nopeasti kuin ehkäisy teinien kotibileissä. Parin tunnin kuluttua tuttu niska-hartia-päänsärky sai irvistelemään ja lounaskin jäi välistä. Ei vaan huvittanut lähteä kahvilaan kuuntelemaan, miten erinomaisesti kaikkien muiden loma oli mennyt..

Kun ei ole.

Tahkoessani samoja hommia kuin viimeiset kolme vuotta mietin, onko tässä mitään järkeä. Illalla rättiväsyneenä kotiin ajellessani, liikennevaloissa pimeyteen tuijottaessani tajusin, että suurin haaste on ensin selvittää mitä todella haluan tehdä. Sitten kun olen vihdoin hiffannut sen, tuumasta toimeen käyminen on helppoa. Pala kakkua. Tutusta ja turvallisesta itsensä irti repäiseminen on pelottavaa. Niin pelottavaa, että toivoisin keksiväni keinon kuinka toteuttaa ambitioitani nykyisessä työssäni. Jos mahdollista.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Pehmeä tehopesu


Tällä karisee unihiekat aamuisin! Vihdoinkin löysin naamanpesuaineen, joka tuntuu sopivan sekaiholleni täydellisesti. Clarinsin Gentle Foaming Cleanser -puhdistusvaahto puhdistaa ihon natisevanpuhtaaksi, mutta on hellä pintakuivalle iholle. Naama ei kiristele pesun jälkeen! Sekaihon ongelma usein kun on, että tujusti puhdistava aine kuivattaa ihoa liikaa, ja liian hoitava taas jättää rasvaiseksi.

Clarinsin pesuvaahdossa on tamariinia ja pieniä syväpuhdistavia pesuhelmiä. Pienenpieni nokare vaahtoaa kasvoilla niin hyvin, että tuote on takuulla riittoisa. Tähän kannattaa satsata parikymppiä.

Vieressä näkyy myös uusi D&G-tuoksuni, La Lune, joka on ihanan pehmeä ja naisellinen. Täydellinen arkituoksu, mutta illaksi kaipaan edelleen jotain hieman sähäkämpää.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Täysiä päin

Eilen oli perinteinen uuden vuoden synkistelypäivä. Makasin koko päivän sohvalla tuijottamassa Sinkkuelämää, riitelin murun kanssa, kiukuttelin ja itkin suihkussa. Tarvitsin totaalinollauksen viime vuodesta, surkuttelin aikani ja sitten lupasin keskittyä siihen, miten hyvin asiat ovat. Koska ne ovat oikeasti tosi hyvin. Mahtavasti.

1.) Oon löytänyt kuluneen vuoden aikana rinnalleni ihmisen, joka rakastaa mua ja haluaa viettää koko loppuelämänsä mun kanssa. Oon onnellinen.

2.) Uutena vuotena alkaneet menkat murskasivat haaveet vauvasta. Yrityskertoja on takana jo monta, ja se masentaa. Itsesäälin sijaan mun pitää keskittyä miettimään, mitä kaikkea voin tehdä kun EN ole pieniin päin...

Ja mitä sitten aion tehdä?

Vuonna 2010 haluan...

1.) matkustella!

2.) saada raha-asiani sellaiselle tolalle, niin kuin niiden pitäisi kolmekymppisellä ollakin. (Edellytys ykkösen toteutumiselle...)

3.) löytää oman tyylini. Tai voi olla että se on piilossa tuolla komerossa, mutta kun sieltä mustasta massasta on niin helvetin vaikeaa löytää yhtään mitään!

4.) laihtua järkeviin mittoihin, eli lopettaa pitsan ja burgereiden mässäyksen. (Paitsi jos jälkimmäiset on tehty itse, niissä on grillattua kanaa ja punasipulia.)

5.) aloittaa liikuntaharrastuksen. Tämän vakuudeksi punttasin salilla reilun tunnin tänään, ja selaan ne heppavuokrausilmoitukset uudestaan.

6.) skarpata duunissa. En tiedä tarkoittaisiko tämä jopa työpaikan vaihdosta, mutta en missään tapauksessa halua jäädä sammaloitumaan samaan paikkaan, jos vähänkään alkaa tuntua siltä, ettei aamulla huvita mennä töihin. Siis ihan oikeesti. Ihmisen ei ole hyvä joutua joka päivä tekemään sellaista mitä vihaa.

Näihin teeseihin päätän tämän vuoden ekan postauksen ja pahoittelen, että blogi ottaa aikansa ennen kuin löytää oman uomansa. Olen kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen päättänyt, etten luovu tästä. Ainakaan vielä.