Reality check

Jokaisen kropastaan stressaavan naisen olisi hyvä vilkaista Hollywood-julkkisten paparazzi-kuvia ainakin kerran viikossa. Oheisissa jumalaisen kaunis Scarlett Johansson, jota jyystää säännöllisesti maailman kuumin mies Ryan Reynolds. I rest my case.

Lost in translation

Sofia Coppolan Lost in translation on yksi lempileffoistani. Miksi? Pystyn täydellisesti samaistumaan siihen, millaista on olla luksushotellihuoneen vankina vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa. Ei ole yksinäisempää tunnetta, kuin katsoa "norsunluutornin" ikkunasta tuntematonta metropolia, jonka yölliseen sykkeeseen ei uskalla hypätä. Yksin. Ensi viikolla saan taas tuntea tätä turhautumista kahdessa maassa, kahdessa kaupungissa.

Inspiration...

Yksinkertaisen kaunista. Haussa täydellinen verestävä voideposkari ja edelleen se juuri oikea ruskea sävy hiuksiin. Poltetun kuparisin raidoin ehkä?

I luv Kimberly

Hittoon Kate Moss ja Sienna Miller. Teidän tyyli on niin nähty. Kimberly (Rodin tytär) Stewartin rento rokkityyli tekee muhun sata kertaa suuremman vaikutuksen. Mimmin asenteesta puuttuu jotenkin se nokka pystyssä kulkemisen maku. Sen tilalla on kyky nauraa itselle.

Ja siis tällä purkauksella ei tietenkään oo mitään tekemistä sen kanssa, että vanhan raspikurkku-Rodin Dirty Weekend on yks mun lempparibiiseistä.

Muutan mullan alle

Joo, oon sitten aina ollut sellainen kaikki tänne mulle heti nyt -ihminen. Aamulla keksin, että voisin värjätä tukan. Salilla ajatus vahvistui ja nyt on uus väri päässä. Nopeeta. Olis tähän ehkä voinut sekunnin enemmän harkintaa käyttää, sillä kirkkaanvaalean (lue: keltaiseksi blondatun) pehkon, jossa on kolmen sentin tummanruskea juurikasvu, värjääminen fiksun näköiseksi ei ole ihan helpoin homma. Haluaisin ajatella, että tukka on nyt suurin piirtein saman värinen kuin tuossa kuvassa, mutta pelkäämpä, että huominen auringonpaiste paljastaa hmm.. hieman vihreämmän lopputuloksen. Mitähän sille vihreälle letille voisi tehdä? Kannattaisko yrittää jotain kevytsävyä siihen päälle? Himoitsisin pari astetta vaaleampia raitoja (niin kuin kuvassa), mutta se taitaa jo mennä liian hooceeksi kotona toteutettavaksi.

Voi että mun kampaaja on tyytyväinen kun näkee tän "päivässä merihirviöksi" -toteutukseni. Sori Mari!

Reindeerspotting

Terveisiä vaan myös kaikille kukkahattutädeille - you fuckheads. Ihme moralisointia taas, ihan niinku Trainspottingista ois aikanaan noussu samanlainen länkytys kuin tästä, kun nyt muutama supisuomalainen maalaispoika kehtaa vetää roinaa lapaseen oikein Eiffel-tornissa. (Ilmeisesti Jussi Ahteen snobbailevasta kokanokkailusta on kulunut jo tarpeeksi aikaa unohdukseen..)

Ainoo mitä mä jäin miettimään, oli toi rahoituspuoli. Sielläkö ne porokeisarien poijjaat nyt pistää metsärahoja menemään, ku ukot on oikassu koipensa?

AARGH.. olen urpå enkä tajua miten saisin palstaa levennettyä niin, että noi videot näkyis nätisti. Help, anyone?

It's a deal

Koska te ootte niin ihania, ja mä olen poikkeuksellisen hyvällä tuulella karmeasta kevätväsymyksetä huolimatta, pistetään pystyyn pienet arpajaiset.

Musta tää on älyttönmän hyvä läppä. Katsokaas, mulla on ihana kardemumman ja jasmiinin tuoksuinen Oriflamen Grace EdP -tuoksu ihan iskemättömässä pakkauksessa ja vadelman tuoksuinen Got2b 2 sexy -hiuslakka, sekin aivan koskematon. Nyt tehdään niin, että te kerrotte mulle mistä haluaisitte blogissa lukea ja minä arvon kummatkin kommentoneiden kesken sunnuntaina 28.3.

Cheers!

Kevättä ilmassa

Löysin tän kuvan The Sartorialistista ja sain ihan hirveen Vespa-kuumeen. Myös italialaisen bellan päähuivi on makea. Vanhanaikaista 50-luvun tyyliä ilman pyykkimummoefektiä.

Kiitos Marianne

Ihanasta paketista ja pussukasta paljastui silkkipaperiin kääritty Whyredin kangaskassi, jonka voitin übercoolin Mariannen blogiarvonnassa. My very first time. <3

PS. Rakas mieheni! Lakkaa klikkaamasta "kolahti"-kohtaa. Haluan oikeasti tietää käykö täällä kukaan muu kuin sinä. Ja kommentointi on niiiiin last season. Pliis kulta.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

Ikivanha Emil Loteanun elokuva "Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen" teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo lapsena. En ole vieläkään päässyt eroon mustalaisleirin tulisista tunteista, pirullisesta rakkaudesta ja kohtalokkaasta intohimosta. Näissä Irina Lazareanun kuvissa on jotain samaa, salaperäistä ja syntistä.

Vankkuri kulkee ja koirat haukkuu.

Kuvat (c) Eric Guillemain/Irina, Life & Passion

Hattutemppu kanilla

Irina Lazareanu

Toi asenne. Toi tukka. Toi röyhkeys.

Rakastan Irina Lazareanua, mutta toisaalta, oon aina ollut heikkona gypsy-likkoihin. Grr..

Shoppaajan tunnustus

Hei, olen Molla, olen parantuva himoshoppaaja.
Repsahdin viime viikolla. Olin keskustassa työasioissa. Vaarallisen lähellä Stockaa. Lipsahdin ensin sisään sivuovesta ja keksin, että mukamas tarvitsen Macin huulipunan ja huultenrajauskynän, vaikka vain pari päivää sitten ostin Heathrowsta täydellisen vinkupinkin Girl about town -punan. Mutta kun sopivaa huultenrajauskynää ei löytynyt... Piti sitten Stockalta ostaa töykeältä Macin myyjältä Russian red -puna ja siihen sopiva Cherry-kynä. Kotona näytin siltä, kuin lapsi olisi tuhrinut naamaansa punaista tussia. Tyydytystä tämä "melkein" ostos ei tuonut ja eksyin One Wayhin, josta en löytänyt mitään. Jännä tunne se, kun ei vaan pysty kävelemään kaupasta ulos ilman muovikassia. Pyörin niin kauan kunnes löysin "melkein" ostoksiksi kaksi Nümphin modaaliriepua. Kummatkin niin sähköäkerääviä, ettei niitä voi näillä pakkasilla käyttää. Kaapin perukoille.

Tästä kaikesta "melkein" ostamisesta jäi kalvamaan paskamainen turhautumisen ja epätyydytyksen tunne, jotta paikkasin tänään Sellossa. Saldona Carlingsin Red Label -nahkarotsi, joka on melkein sopiva. Siis vähän liian pieni, mutta kun se oli aitoa nahkaa - ja 50% alennuksessa. Sekä joku paitariepu, joka näyttää siltä, että voisin se päällä sulautua hyvin sairaalan verhoihin. Vero Modasta Copenhagen Denim -paita, jonka kohdalla sentään tarkistin, että se on 100% puuvillaa. Onneksi H&M:ssä onnistuin hillitsemään itseni: en tarvitse uusia mustia leggingsejä. Erityisen ylpeä olen Vagabondin kierroksestani, jossa kauan himoitsemat nahkasaappaat komeilivat myös 50% alennuksessa. Onneksi järki voitti. Tai huono omatunto kaikista "melkein" ostoksista.

Yritän joka kerta kaupassa ollessani miettiä a.) tarvitsenko tätä vaatetta todella b.) minkä kanssa tämä _oikeasti_ sopii ja c.) jääkö minua ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan, jos EN osta tätä. Aika harvan tuotteen kohdalla toteutuvat kaikki kriteerit.

Jotain hyvääkin: Uudessa Oliviassa Omakuva-palstalla on Jenni Banerjeen omakuva, jonka kenkien kohdalle näyttelijä on kirjoittanut Christian Laboutin. Kuvatekstissä lukee: "-- ja rakkaat Christian Louboutin -korkkarinsa". Smirk. Otsikko: Jenni Banerjee, rakastan muotilehtiä".

Ja Elina Tiilikan Punainen mekko -kirja on koukuttava. Suosittelen.

Hyvä boogie!

When it comes to food and service..

I have no sense of humor.

Ärsyttää. Yksi lempi viikonloppusafkapaikoistani teki sellaiset oharit lauantaina, että mestasta meni maku totaalisesti. Diggaan paikan diner-sisustuksesta, oikeista kynttilöistä, villashaaleista ja isoista ikkunoista. Pidän rasvaisesta kotikutoisesta ruuasta, maukkaasta muussista ja hampurilaisista. Ja erityisesti siitä, että ranskalaisissa on kunnolla maustetta.

Mistä en pidä on se, ettei asiakasta huomioida kun hän astuu sisään. En pidä siitä, että henkilökunta pitää meteliä ja osa istuu vapaailtaa viettämässä bissellä. Kummeksun myös sitä, että henkilökunta katsoo asiakseen puuttua toisten lastenkasvatukseen varsin ivalliseen sävyyn. Ymmärrän sen, että tarjoilijaneitokainen on matkalla bileisiin heti sulkemisajan jälkeen, mutta mitä en ymmärrä on se, miksi hän on pakkeloinut horomeikin naamalleen jo valmiiksi.

Kaiken huippu ja kamelin selän katkaiseva epäkohta on se, kun tilattaessa ei informoida raaka-aineiden puuttumisesta. Kun sain kanahampurilaiseni pöytään, tarkoilija totesi tympeästi, että "cheddar on loppu". Miksihän tästä ei infottu silloin kun hampurilaisen ostin. Tai tarjottu hyvitystä? Vielä enemmän otti päähän toisen asiakkaan puolesta, joka sai JUUSTOhampurilaisensa ilman juustoa..

Minä ja Mankkaan The Chili's ollaan nyt virallisesti bänks.

Oh joy!

Röyhkeys on seksikästä

Lueskelin Rumbaa. Samu Haber on saanut 9. sijan Vuoden kotimainen iljetys -äänestyksessä. Ykköspaikkaa listalla pitää Lauri Tähkä (ansaitusti), hyvänä kakkosena Tuksu.

Mikä siinä Samu Haberissa nyt on niin kamalaa? Se, että mies uskaltaa sanoa tekevänsä musiikkia sen takia, että saa rahaa ja naisia. Että tyyppi on kaupitellut lomaosakkeita mummuille, joiden päät ovat pehmenneet vuosien permanenttikäsittelyjen myötä. Onko se nyt niin hirveää, jos joku haluaa menestyä - hinnalla millä hyvänsä. Niinhän kaikki muutkin tekee. Ollaanko me oikeasti näin kateellisia, jos joku kehtaa sanoa sen ääneen.

Sitäpaitsi diggaan siitä musasta. Sillä ei ole mitään tekemistä tän kanssa. Nolot.

Sex guarantee by JW

Uusitun Jenny Woon avajaiset ovat ensi lauantaina. Kutsun mukana tullut Exclusive sex guarantee -kortti lupaa seksiä. Täytyy varmaan mennä yytsimään lunastaako JW lupauksensa.

Gay? Straight? Jenny Woo doesn't give a fuck!
Well.. I kinda like her.

Lähtölaskenta

Rakas kampaajani. Ota sakset valmiiksi. Perjantaina tämä maantienvärinen liru lähtee.

2 päivää aikaa opetella kävelemään selkä suorassa niin ettei kaksoisleuka näy. Niin. Ja opetella meikkaamaan.

Kuva: kpOch ColorLuxury.

DvF

Diane von Furstenberg. Alennus. Ooh. Pure love!

Satumaa

Aamuherätys ei vituta niin paljon, kun ikkunasta avautuu satumaa.

Ollako vai eikö

Jos loman jälkeen ekana työpäivänä tuntuu siltä, ettei mitään lomaa olisi ollutkaan, kannattaisikohan miettiä jotain muuta? Istuin aamulla työpöydän ääreen jo valmiiksi vittuuntuneena, koska olin puoli tuntia myöhässä. Lomalla tehdyt lupaukset reippaista aamuherätyksistä unohtuivat yhtä nopeasti kuin ehkäisy teinien kotibileissä. Parin tunnin kuluttua tuttu niska-hartia-päänsärky sai irvistelemään ja lounaskin jäi välistä. Ei vaan huvittanut lähteä kahvilaan kuuntelemaan, miten erinomaisesti kaikkien muiden loma oli mennyt..

Kun ei ole.

Tahkoessani samoja hommia kuin viimeiset kolme vuotta mietin, onko tässä mitään järkeä. Illalla rättiväsyneenä kotiin ajellessani, liikennevaloissa pimeyteen tuijottaessani tajusin, että suurin haaste on ensin selvittää mitä todella haluan tehdä. Sitten kun olen vihdoin hiffannut sen, tuumasta toimeen käyminen on helppoa. Pala kakkua. Tutusta ja turvallisesta itsensä irti repäiseminen on pelottavaa. Niin pelottavaa, että toivoisin keksiväni keinon kuinka toteuttaa ambitioitani nykyisessä työssäni. Jos mahdollista.

Pehmeä tehopesu

Tällä karisee unihiekat aamuisin! Vihdoinkin löysin naamanpesuaineen, joka tuntuu sopivan sekaiholleni täydellisesti. Clarinsin Gentle Foaming Cleanser -puhdistusvaahto puhdistaa ihon natisevanpuhtaaksi, mutta on hellä pintakuivalle iholle. Naama ei kiristele pesun jälkeen! Sekaihon ongelma usein kun on, että tujusti puhdistava aine kuivattaa ihoa liikaa, ja liian hoitava taas jättää rasvaiseksi.

Clarinsin pesuvaahdossa on tamariinia ja pieniä syväpuhdistavia pesuhelmiä. Pienenpieni nokare vaahtoaa kasvoilla niin hyvin, että tuote on takuulla riittoisa. Tähän kannattaa satsata parikymppiä.

Vieressä näkyy myös uusi D&G-tuoksuni, La Lune, joka on ihanan pehmeä ja naisellinen. Täydellinen arkituoksu, mutta illaksi kaipaan edelleen jotain hieman sähäkämpää.

Täysiä päin

Eilen oli perinteinen uuden vuoden synkistelypäivä. Makasin koko päivän sohvalla tuijottamassa Sinkkuelämää, riitelin murun kanssa, kiukuttelin ja itkin suihkussa. Tarvitsin totaalinollauksen viime vuodesta, surkuttelin aikani ja sitten lupasin keskittyä siihen, miten hyvin asiat ovat. Koska ne ovat oikeasti tosi hyvin. Mahtavasti.

1.) Oon löytänyt kuluneen vuoden aikana rinnalleni ihmisen, joka rakastaa mua ja haluaa viettää koko loppuelämänsä mun kanssa. Oon onnellinen.

2.) Uutena vuotena alkaneet menkat murskasivat haaveet vauvasta. Yrityskertoja on takana jo monta, ja se masentaa. Itsesäälin sijaan mun pitää keskittyä miettimään, mitä kaikkea voin tehdä kun EN ole pieniin päin...

Ja mitä sitten aion tehdä?

Vuonna 2010 haluan...

1.) matkustella!

2.) saada raha-asiani sellaiselle tolalle, niin kuin niiden pitäisi kolmekymppisellä ollakin. (Edellytys ykkösen toteutumiselle...)

3.) löytää oman tyylini. Tai voi olla että se on piilossa tuolla komerossa, mutta kun sieltä mustasta massasta on niin helvetin vaikeaa löytää yhtään mitään!

4.) laihtua järkeviin mittoihin, eli lopettaa pitsan ja burgereiden mässäyksen. (Paitsi jos jälkimmäiset on tehty itse, niissä on grillattua kanaa ja punasipulia.)

5.) aloittaa liikuntaharrastuksen. Tämän vakuudeksi punttasin salilla reilun tunnin tänään, ja selaan ne heppavuokrausilmoitukset uudestaan.

6.) skarpata duunissa. En tiedä tarkoittaisiko tämä jopa työpaikan vaihdosta, mutta en missään tapauksessa halua jäädä sammaloitumaan samaan paikkaan, jos vähänkään alkaa tuntua siltä, ettei aamulla huvita mennä töihin. Siis ihan oikeesti. Ihmisen ei ole hyvä joutua joka päivä tekemään sellaista mitä vihaa.

Näihin teeseihin päätän tämän vuoden ekan postauksen ja pahoittelen, että blogi ottaa aikansa ennen kuin löytää oman uomansa. Olen kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen päättänyt, etten luovu tästä. Ainakaan vielä.