Sofia Coppolan Lost in translation on yksi lempileffoistani. Miksi? Pystyn täydellisesti samaistumaan siihen, millaista on olla luksushotellihuoneen vankina vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa. Ei ole yksinäisempää tunnetta, kuin katsoa "norsunluutornin" ikkunasta tuntematonta metropolia, jonka yölliseen sykkeeseen ei uskalla hypätä. Yksin. Ensi viikolla saan taas tuntea tätä turhautumista kahdessa maassa, kahdessa kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti